Luonnonmateriaalisiveltimet

Seikkailutaidekoulun yksi klassikkotehtävä on monipuolinen luonnonmateriaalisivellin!

Tässä ideoitamme:

Tehkää ensiksi retki ulos. Kerätkää maasta materiaaleja, joista voisi rakentaa siveltimiä! Vuodenajasta riippuen hyviä materiaaleja voi olla esim. pihlajanmarjatertut, heinät, tikut, havut, lehdet, kävyt, mitä löydättekään! Mielikuvistusta saa käyttää, mutta eläviä kasveja ei saa repiä. Jotain elävänkin kasvin osia toki voi harkitusti ja kasvattajan avulla kerätä. 

Sitten materiaaleista rakennetaan siveltimiä. Materiaali teipataan, liimataan tai sidotaan kuminauhalla tikun päähän. Tikuksi sopii luonnosta kerätty keppi tai muu, esimerkiksi askartelussa käytetty tikku. Tähän voi myös kerätä vanhojen siveltimien puuvarsia – vaikka sivellinosa olisi mennyt huonoksi, varsi on silti käyttökelpoinen.

Sitten maalataan! Kuvissa on maalattu ruskealle kierrätyspaperille ja valkoiselle paperille mustalla nestemäisellä kiinantussilla. Maalaamiseen sopivat myös laimennetut pullovärit tai nestemäiset vesivärit. 

Luonnonmateriaalisiveltimellä voi keksiä omia tapoja maalata. Lopputulos on aina pieni yllätys, eikä tässä taiteenlajissa tule kenellekään huolta siitä ”osaako piirtää”. Siksi tämä sopii hyvin aikuisillekin, joilla on usein eniten tämän tyyppisiä huolia!  

Maalatessamme olemme joskus työskennelleet elämyksellisesti näin: kuuntelemme tuulen ääntä nauhalta, laitamme silmät kiinni, kuvittelemme olevamme itsekin kasveja joista siveltimiä on valmistettu ja maalaamme kuin tuulessa huojuen silmät kiinni abstrakteja kuvia. Vähän ryhmästä riippuen tämän tehtävän kanssa voi viettää mindfulness-tyyliseen hiljaisen rauhoittumisen hetkeen. 

Inspiraatiomateriaalina olemme usein tutustuneet Tuula Närhisen taideteokseen Windtrackers (2000). Lasten kanssa voi myös käydä filosofisia keskusteluja siitä, kuka voi tehdä taidetta; voisiko vaikkapa kuusi tehdä tällä lailla avustettuna maalauksen? Tässä yhteydessä tehtävään voi yhdistää myös hiilipiirrosta – ovathan piirrustushiiletkin entisiä puun oksia.

Tämä on siis tehtävä, joka ryhmästä riippuen se voi tuottaa höpsöä hassuttelua, syvällistä pohdiskelua, villiä maalausleikkiä tai rauhoittumisen hetkiä!